KD:n Uusien jäsenten ja äänestäjien hankintapolitiikasta

Maanantai 14.12.2009 klo 8:50 - Aija Lehtonen

Puolueen asiat ovat hyvin tällä hetkellä, meillä on uusi luotettava meppi EU:ssa, oma aktiivinen kansanedustaja Uudeltamaalta ja uusia toimijoita puolueen johdossa. Ja mikä parasta olemme saaneet uusia aktiivisia nuoria järjestötoimintaannja päätöksentekoon mukaan. Nuoret ovat tuoneet tullessaan puolueeseen uusia ideoita ja kampanjoita. Uusi viestintäpäällikkö on johdattanut puolueemme Päivin johdolla Ekokonservatiivien metsästysretkelle tarkoituksena uusien jäsenten metsästäminen uudella ohjelmalla, kuten saimme sunnuntain Hesarin sivuilta lukea. Puolueiden uusien jäsentennja erityisesti nuorten jäsenten hankinta on puolueen elinehto, myös KD:n. Tarvitsemme uusien ja nuorien jäsenten myös maahanmuuttajien innovatiivisuutta puolueen profiilien ja käytäntöjen uudistamiseen, jotta saavutamme uusia äänestäjiä. Tämän tarkoitus ei ole tietenkään muuttaa toimintaideologiaa, joka kristillisdemokraateilla perustuu kristilliseen elämänkatsomukseen. Jotta saamme aktivoitua nuoria, pitää heille antaa mahdollisuuksia toimia myös puolueen alemmilla päättävillä tasoilla. Tähän meitä velvoittaa puolueemme pioneerien uurastus puolueen hyväksi, jotta puolueemme pysyy maailman kartalla. Ei ole myöskään tarkoituksenmukaista hioa pelkästään omaa glooriaa, vaan kehittää puoluettamme ja puoluetoimintamenetelmiä yhdessä toinen toistamme tukien ja kannustaen. Kristillidemokraattien (ent. Kristillinen liitto) politiikot ovat tehneet hienoa pioneerityötä raivattuaan KD:lle uskottavan ja luotettavan puolueen aseman päivän politiikassa. He ovat myös saavuttaneet henkilökohtaista arvostusta yli puoluerajojen, jonka myötä he saavat olla mukana tärkeissä päätöksentekoprosesseissa. Arvostamme heitä ja heidän saavutuksiaan todella paljon ja haluamme, että he jatkavat tehtäväänsä politiikassa. Mutta valta pitää hajauttaa ja antaa nuorillekin mahdollisuus. Entisiä johtajia tarvitaan myös kouluttamaan uusia johtajia.

13.12. 2009                                                                          Aija Lehtonen                                                                        Etelä-Vantaan KD

Nyt tarvitaan yhteisöllisyyttä

Torstai 3.12.2009 klo 20:52 - Jouko Jääskeläinen

Jouko Jääskeläinen 6.12.2009

Nyt tarvitaan yhteisöllisyyttä

Saamme 6.12.2009 juhlia  Suomen itsenäisyyden 92 vuotta. Se on pitkä aika yhden ihmisen elämässä, mutta pieni aika kansojen joukossa.

Suomen kansa on kulkenut monien vaiheiden läpi. Meitä valmisteltiin itsenäisyyteen irtautuessamme Ruotsista ja kasvaessamme Venäjän vallan alla autonomian ajassa. Itsenäistymisen jälkeen kävimme läpi vaikeat ja raskaat vuodet.

Vielä 1950- ja 60 luvuille asti Suomea leimasi pitkälti ajatus yhtenäiskulttuurista. Elämäntapoja oli erilaisia ja ne kilpailivat keskenään, mutta tärkeää oli kuulua johonkin joukkoon.

Viime vuosikymmenien aikana olemme nähneet  elämäntapojen sirpaloitumisen. Tämä yksilöllistyminen on tuonut vapauden tunteen ohella myös murheita. Monet nuoret ja vanhemmatkaan eivät jaksa kovan kilpailun sekä arvojen sirpaloitumisen keskellä.

Yhteinen elämä tarvitsee pelisääntöjä. Parhaimmillaan pelisäännöt tukevat meitä yksilöinä tekemissämme omissa valinnoissamme. Kunnissa ja valtiollisella tasolla tarvitaan yhteisöllisiä ratkaisuja. Heikompaa ei saa jättää omien mahdollisuuksiensa ja oman onnensa varaan, vaan häntä on tuettava.

Tämän päivän heikko ja usein kärsivä lenkki on  meidän vastuullemme luomakunta. Emme saa ryöstää ja riistää sitä niin kuin tähän asti on tapahtunut.

Jouko Jääskeläinen                                                                valt.tri. kaupungin valtuutettu Vantaa

 

Palkatut ja vapaaehtoiset

Torstai 5.11.2009 klo 17:18 - Seppo Piitulainen

Puolueemme 1. varapuheenjohtaja Teuvo V. Riikonen saapuu Vantaalle 22.11. Teuvon aihe: kansalaisyhteiskunnan haasteet " älä väheksy rivijäsenyyttä" , on hyvinkin ajankohtainen tänä päivänä. Asia on varmasti mielenkiintoinen tästäkin näkökulmasta, että me "rivijäsenet" emme jättäisi paikkaamme. Mikähän on se järjestö, jolla on ylitarjontaa jäsenistössä, ettei kaikille löydy järkevää tehtävää?  Jätetään muu järjestötoiminta odottamaan myöhempää pohdintaa ja keskitytään puoluetoimintaan.

Kaikilla puolueilla on palkattua henkilökuntaa, isoilla luonnollisesti huomattavasti enemmän kuin pienillä. Puheenjohtajistomme ovat tietääkseni luottamustehtävässään enemmän ja vähemmän "vapaaehtoisia", joten siinä suhteessa olemme jonkinlaisia "rivijäseniä" heidänkin kanssaan. Sitten  ne varsinaiset palkatut henkilöt. Mitä me voimme odottaa heiltä saavamme vastineeksi heille maksettavasta palkasta? Onko liikaa vaadittu, jos edellytetään sähköpostin lukutaitoa? Mielestäni ei !  Onko liikaa vaadittu, että osaa katsoa hieman sivulle, eikä vain siihen, mikä tuodaan suoraan nenän eteen ja erikseen sanotaan,  lue tuosta?  Mielestäni sekään ei ole liikaa vaadittu!

Me kristillisdemokraatit elämme mielikuvitusmaailmassa, emme ole halunneet katsoa totuutta silmiin, mikä meidän tilamme todellisuudessa on? Jäsenistöä on vähän ja niiden vielä harvempien aktiivien selkänahasta revitään kaikki irti, niin kauan  kuin on jotain mistä repiä! Puolueen palkatut henkilöt ovat keskittyneet tuottamaan hienoja iskulauseita ja powerpoint-esityksiä, mutta todellisuutta missä toimimme, ei uskalleta vai pitääkö sanoa haluta nähdä?

Väkeä on liian vähän. Liian harvat joutuvat kantamaan vastuun ja kun sitten tulee väsähdys, se on totaalinen. Turha mennä myöhemmin enää uudestaan kysymään mihinkään tehtävään.

Kansalaisyhteiskunnan haasteet pitää käsitellä myös toisin päin.

"älä väheksy rivijäsentä" !

Seppo Piitulainen

Missä olit silloin ?

Keskiviikko 23.9.2009 klo 11:17 - Seppo Piitulainen

Viime päivinä on tiedotusvälineissä ollut useampia kirjoituksia menneistä mieleen painuneista uutisista. Syy aiheen mielenkiintoon taisi tulla YLE:n uutisten juhlinnan kautta ?  Ne, jotka halusiva saivat äänestää omaa uutistaan. Voittajat olivat luonnollisesti katastrofeja ja / tai muita tragedioita.

Huomioni kiinnittyi näissä äänestyksissä kahteen 1963 tapahtumaan. Ne tapahtuivat parin viikon välein. Toista muistellaan minuutin tarkkuudella, milloin se ensimmäisen kerran kuultiin ja luonnollisesti vielä tarkennettuna - missä minä itse olin silloin ?

Toista ei muista kukaan!

Presidentti Kennedyn ampuminen ja siihen liittyvä uutisointi on jäänyt mieleen, mutta se mitä pari viikkoa aikaisemmin tapahtui Euroopan puolella, sitä ei kukaan ole muistanut.

Marraskuun alussa, tarkemmin 9. päivänä marraskuuta 1963 murtui pato Longaronessa Pohjois-Italiassa ja muistini mukaan parituhatta ihmistä sai surmansa. Tarkistin ylläolevan päivämäärän netistä ja sen mukaan  tarkalleen 1756 menetti henkensä, ei siis aivan kahta tuhatta.

Mitkä asiat lopulta vaikuttavat siihen, mitä me muistamme menneestä?

Seppo Piitulainen